Hirven pysäytys karhunhaukkujalla

Kun vertaillaan hirven ja karhun haukun ominaisuuksia, niin tulee mieleen että hyvä karhun pysäyttäjä pärjää kyllä hirvelläkin. Tuoreimpana esimerkkinä on tuore Kuninkuus kilvan voittaja Kaatajannevan Hunter. Sen isä on Ukkosalon Väinö, jonka karhu suorituksia voi ihailla näilläkin Pentue sivuilla.

Monet huippukasvattajat hirvelle hakevat näitä karhulle kykeneviä koiria nartuilleen. Hakevat silloin periksiantamatonta luonnetta, hirven pysätys kykyä ja jäljitys ominaisuuksia. Jos emä ei hauku karhua, niin kuitenkin osa pentueen uroksista haukkuu myös karhua.

Paras koiran vainu yhdistelmä on ilma/jälki vainu. Kun hirvi on yöllä tai edellisenä päivänä vaeltanut syönnöksilleen, niin jälkivainulla koira löytää hirven lähelle paremmin. Kun koira pääsee vähän lähemmäs, koira yleensä käyttää ilmavainua, jolloin hirvi löytyy nopeasti. Tuulen alta voi koira löytää hirven maksimillaan noin kilometristä. Viisas koira käyttää myös kuuloaan löytääkseen hirven. Ilmavainuus on kaikissa karhukoirissa, jälkivainuus on myös synnynnäistä tai sitä voidaan treenata. Molemmat vainutyypit pitää olla hyvässä hirvenhaukkujassa. Jos on pelkkä jälkivainu koira, niin karkot tahtoo mennä pitkäksi. Toisaalta jälkivainu koira löytää hirvet vähän paremmin.

Hirven pysätys liikkeestä lyhyen pakomatkan jälkeen vaatii että koira ei seuraa jälkeä, vaan menee sivummalta hirven ohi ja tulee sitten pääpuolelta vastaan hirveä ja aloittaa haukun lyhyen karkon jälkeen. Enimmillään tuo sivuttainen matka jäljeltä koiralle on minun kokemuksien pohjalta noin 100 metriä, normaali on 20,,,30 metriä. Lumikelillä kun katsoo hirven ajojälkiä maastossa, niin huomaa että jos koira on mennyt hirven jälkiä pitkin, niin se on yleensä jälkitarkka jämpti tai harmaa. Kun hirveä ajetaan takaapäin niin se ei tahdo pysähtyä. Hirvi sitten pysähtyy jossakin vaiheessa omaaloitteisesti , voi tulla pitkäkin karkko 5,,15 kilometriin. Nämä pitkät karkot eivät mielestäni ole hyviä pysäyttävälle koiralle.

Kun koira saa hirven itse pysähtymään, niin haukulla on liike tärkeää. Hirven kierto noin 5 metrin säteellä on paras konsti koiralle pitää hirvi paikoillaan. Koira joutuu haukkumaan täydestä liikkeestä hirveä, kuuluvuus vähän heikkenee mutta hirvi kyllä pysyy paikoillaan. Hirvi voi monesti kiertävällä koiralla mennä makuulle. Monesti olen itse mennyt haukulle ja makuulla oleva hirvi näkee minut, mutta antaa silti koskettaa hirveä, ennekuin lähtee. Eli ei se koiran haukku vaan se liike on tärkeä hirven pitämiseksi paikoillaan. Kun koiralla on tälläinen pyörittävä haukkutyyli, niin saaliin saaminen on varmaa isännälle. Tämä liike on perinnöllistä, sitä ei voi opettaa. Jotkut koirat liikkuvat mielummin vähän edestakaisin , huonoin liike on että koira pysyy paikoillaan. Silloin kyllä säästetään energiaa .

Huomaat tutkasta kuinka koira käyttäytyy haukulla ,kun panee suurennoksen maksimilleen. Paremmin sitten näkee, kun menet haukulle. Jos on liikkuva koira, niin näet työskentelytavan. Jos vaan hirvi aina tekee karkot, niin syytä epäillä että koira haukkuu takaa paikoiltaan hirveä.

Yhteenvetona voidaan todeta että ilma- ja jälkivainuisuus sekä liikkuva haukku työskentely sopivat sekä hirvelle että karhulle hyvin. Suurin osa koirista aristaa vähän karhu hajua, mutta petoveriselle koiralle käy kaikki. Jos koirasi vaihtaa haukussa olleen karhun hirveen, niin aristusta vielä on. Tällöin koiran itseluottamusta pitää vähän parantaa.